8.11.2016

Riders Innissa 5.11

Moi :)
Kauheesti ei oo intoa tästä tänne kirjoitella, mutta kirjoitampa silti ja puran vähän ajatuksia.
Lauantaina aikaisin aamulla lähdettiin ajaan kohti Hyvinkään Riders Innia. Perillä oltiin yhdeksän aikaan, mun ensimmäinen luokka 2b 100cm alkoi klo 10.30. Kävelytettiin Toukoa hyvin pitkän kuljetuksen jälkeen. Paikka ei ollut meille entuudestaan tuttu. Täytyy kyllä sanoa että heillä on todella upeat puitteet! Modernia ja siistiä :)

Radankävelyn jälkeen ehdittiin verkata hyvin, jossa Touko tuntui yllättävän hyvälle. Loppuakohden se oli rento mutta reipas tehden pyöreitä hyppyjä. 
Verryttelymaneesista oli muutamien minuuttien matka kisamaneesille. Valmistautuvat ratsukot kuulutettiin, olin kuitenkin liian hidas lähteen verryttelystä eli oltiin vähän myöhässä...
Sainkin melkein heti lähtömerkin kun päästiin kisamaneesiin.
Huomasin heti sisään tultuamme että Touko oli tosi jännittynyt. Se katsoi koristeita ja esteitä ilmeellä että en mene lähellekkään noita. 
Tavallisesti oltaisiin saatu tutustua maneesiin edellisen ratsukon suorittaessa rataa. Olisin näyttänyt hepalle muutaman esteen ja pyörinyt uudessa maneesissa. Mutta minkäs teet ihan oma moka. Lähtömerkin saatua hain laukkaan heti rytmiä. Touko oli kilometrin pohkeen takana, eikä reagoinut pohkeeseen kyljet kippurassa. Heti ensimmäinen este tuotti vaikeusksia Tn jarruttaessa sitä kohti, kakkosesta päästiin yli pohkeen tuella. Videolta katsottuna oma ratsastus oli äärettömän hidasta, enkä vaikuttanut tarpeeksi. Valmentaja sanoikin että mun täytyy rohkeasti muuttaa omaa ratsastustyyliä aktiivisemmaksi hevosen muuttuessa. Ehkä joskus opin ratsastaan hevosta eri tilanteissa..
Suurimmat vaikeudet tulikin sitten viidennen esteen sarjalla, jonka välissä oli 10m, enkä saanut Toukoa venyyn siihen kahdelle asekeleelle. Noin pohkeen takana siihen tuli kolme ja tietenkin okserin etupuomi alas. Siitä oli kaareva linja keltaiselle pystylle johon tuli sitten kielto. Ja perään toinen.. 
Kokemuksena suoritus oli aika järkyttävä. Mun fiilis oli sellainen että oon pilannut hevosen, kun se jännittyi noi paljon kisatilanteessa mitä se ei ole ennen tehnyt.
Ehkä seuraava luokka olisi voinut sujua paremmin, mutten halunnut lähteä yrittään enkä ottaan riskejä. Koitan lohduttaa itseäni ajatuksella, että tähän lopputulokseen tultiin monien sattumien summasta. Vika oli mun oman ratsastuksen lisäksi hevoselle täysin uudessa ympäristössä/maneesissa. Positiivista oli kuitenkin että hevonen ei ollut millänsäkkään pitkästä kuljetuksesta ja käyttäytyi asiallisesti, sekä kilpailupaikka oli toimiva ja hieno. Toivottavasti päästään joskus uudelleen. Tästä ei oo suunta kun kohti uusia harjotuksia, joita käydään ehkä vähän lähempänä.
Katson kauhistellen meidän tämän kauden kisatuloksia.. Jotain on mennyt pahasti pieleen ja haluan korjata asian. Käydään pienen tason kilpailuissa harrastemielessä ja hyvällä mielellä, sen haluisin jatkuvan. En tarkoita että niinkään menestystä tarvisi tulla, oon tyytyväinen sellaiseen rataan joka tuntuu hyvälle. 
Oon sellaisella fiiliksellä tässä touhussa että parhaani haluan yrittää ja tehdä, kyllä me vielä pärjätään! Ja miksi en kävisi ja harjottelisi, kerran tässä vaan eletään :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti